i: Djed Marozh evm vjatk vkkohiir 149cm |
ii: Otjets evm |
| ie: Snjegurashka evm | |
e: Ijulja evm vjatk vkk(o) 144cm |
ei: Jugin evm |
| ee: Anglija evm | |
| Päivämäärä | Kutsu | Luokka | Sijoitus |
|---|---|---|---|
| päivämäärä | VVJ | luokka | sijoitus |
| päivämäärä | VVJ | luokka | sijoitus |
17.06.2016 Valjakkovalmennus, valmentajana miivi
Vaikka valjakon ajaminen olikin minulle tuttua puuhaa, niin valjakkohevosen taitotason eteenpäinvieminen ei tullut yhtälailla rutiinilla. Olimmekin painottuneet enemmänkin kouluratsastukseen viimeaikoina, sillä se oli omalla mukavuusalueellani. Muutamat valjakkokilpailutkin olimme käyneet kokeilemassa, mutta niistä ei ollut sijoituksia herunut, vaikkakin muutama ihan hyvä rata oli tullut suoritettua. Onneksi Fivralkan kanssa ei kuitenkaan tulisi olemaan kiire vaativille radoille, sillä kilpailemiseen totutteleminenkin vei hevoselta oman aikansa. Tänään turvauduimme valmentajan apuun valjakkoasioiden kanssa ja tarkoituksena oli hioa perusasioita parempaan kuosiin.
Olin saapunut pitämään tänään valjakkovalmennusta bagteerille ja hänen vjatkanhevostammalleen Fivralkalle. Olin pitänyt vain vähän valjakkovalmennuksia, mutta olin virkistänyt muistiani vasta muutama päivä sitten, joten tämän valmennuksen pitäisi mennä rutiinilla. Olin päättänyt pitäytyä valmennuksen aiheen osalta hyvin perusasioissa, kävisimme pääasiassa valjakon yleisvaikutelmaa lävitse. Kuolaintuntumaa, tahtia, suoruutta ja taipumista. Fivralka ajurinsa kanssa oli jo verryttelemässä saapuessani paikalle. Otin heti paikalle saavuttuani komennon valmennuksessa, ja ratsukko sai alkaa suorittaa itsenäisen sijaan ohjattua alkuverryttelyä. Alkuverryttelyistä pääsimme hyvin jouhevasti siirtymään valmennuksen aiheeseen. Valmennus sujui kohtuullisen hyvin, monet läpikäymämme asiat tulivat rutiinilla. Se valitettavasti näkyi myös suorituksessa, teknisesti hyvistä suorituksista puuttui hieman letkeyttä ja tekemisen riemua. Myös tahdin säilyminen temponlisäyksissä tuotti hieman ongelmaa, ja se oli ykkösasia, jota valmennuksessa varsinaisesti keskityimme työstämään, rutiininomaisuutta yritettiin sitten häivyttää temponlisäysten välisillä osuuksilla. Valmennuksen lopputulos temponlisäysten osalta oli ihan onnistunut, mutta tamma näytti myös lopussa tekevän asiat hyvin rutiininomaisesti, totutun tavallisen näköisesti. Noviisitasolla kilpailevalle tammalle se ei luultavasti olisi kilpa-arvostelun kanssa suuri ongelma, mutta suoritus olisi saanut näyttää energisemmältä - myös noviisitasolla arvosteltiin liikkeiden vapautta. Bagteerin mukaan tamma ei ollut aivan oma itsensä, joten ehkä rutiininomaisuus väsymyksestä, tammalla oli takanaan useita koulukilpailuja lyhyen ajan sisään.
Fivralka oli tosiaan valmennuksessa hieman väsynyt ja muutenkin huonon tuntuinen. Se teki mukisematta kaiken, mitä käskettiin, mutta ihan parhaassa vireessä tamma ei selkeästi ollut. Sen tavanomainen herkkyys oli hieman hakusessa, ja olisimme miivinkin mukaan tarvinneet liikkeisiin enemmän irtonaisuutta ja tietynlaista nopeutta. Kouluratsastus on tamman kanssa jo erittäin hyvällä mallilla, joten jatkossa täytyy keskittyä valjakkoon aiempaa enemmän ja välipäivinä käydä selästä käsin ratsastelemassa vähän rennommin. Ehkäpä tällä saataisiin tasoitettua tamman taitotasoa.
Tallin takana oleva laidun on jo valmis. Täytyy katsoa tuleeko Fivralka toimeen Vilman kanssa, sillä tammat pitäisi saada pikkuhiljaa jo pois pienemmästä tarhasta. Pieni kesäloma voisi myös tehdä sekä hevosille, että omistajalle terää!
30.05.2016 Tuontihevosia suoraan Venäjältä
Vaikka olin tehnyt itseni kanssa sanattoman lupauksen, ettei enää lisää hevosia tähän pihaan, päädyin silti lueskelemaan lisää kyseisestä rodusta. Tämä tietenkin vain ruokki haluani omasta vjatkasta, ja aloin haaveilla savun värisestä tukkajumalasta, jonka kanssa kierrellä valjakkokilpailuita, ja sen taitojen mukaan myös kouluratoja.
Loppujen lopuksi sain vielä viime tingassa hankittua itselleni oman yksilön. Minulla ei oikeastaan ollut mitään hajua mitä tuleman piti, joten jännitys oli sen mukainen. Lopulta vanhahko rekka-auto kiemurteli soratietä pitkin. Ensin kaksi pienempää ponia, sitten vielä kaksi hevosta. Muiden harja oli leikattu tasaiseksi ja ne vaikuttivat muutenkin siistityiltä ja siroilta. Pieni hämmennys valtasi minut, kun jokseenkin massava, pitkäharjainen ja kimeästi hirnuva tamma osoitettiin minun hevosekseni. En voinut missään nimessä sanoa olleeni pettynyt -päinvastoin.
Pian sama hevonen seisoi meidän kotipihassa, minun ylpeänä pitäessäni sen riimunarua. Fevralьka Rada. 5-vuotias, hieman ikäistään jäljessä oleva, kerran varsonut tamma. Fivralka ja sen menneisyys olivat vielä hieman sumun peitossa, mutta luonteeltaan se oli ystävällinen ja utelias. Se ei missään vaiheessa turhia ujostellut, vaan ehkä jopa yllätti minut miellyttävällä luonteellaan. Yritin kuitenkin olla vielä muovailematta liikaa pilvilinnoja, ennenkuin olisimme saaneet arjesta kiinni ja ennen kaikkea päässeet töihin hevosen kanssa. Vaikka hetken olinkin joutunut miettimään mitähän tämän paikoillaan jummaavan hevosen kanssa tekisi, päätös alkoi silti olla selvä: Fivralka pääsee kokeilemaan taitojaan sekä valjakossa, että kouluratsastuksessa.
Rakennekuvan line © Tea, väritys omistaja
